Tänään kävi 2 vuotias herra elukkatohtorilla. 1,5 tuntia sai avokki soitella ympäriinsä, että löytyi eläinlääkäri, jolla oli aikaa ottaa tuo vastaan. Taikka no aikaa ei olisi ollut, mutta otti työajan jälkeen vielä. Varkauteen saatiin ajella, mutta onneksi löytyi kyyti. Paikalliset eläinlääkärit totesi molemmat, että on kiireellinen tapaus, mutta aikaa sais vasta ensi viikolle. Selitettiin sitten tuolle yhdelle eläinlääkärille, ettei yksinkertaisesti ole mahdollista viedä kissaa kuopioon saakka, niin suostui sitten katsomaan tuota. Herra tosiaan päätti lopettaa syömisen ja juomisen. Tiputuksessa oli hetken aikaa ja sai lääkkeitä. Jos ei tilanne helpotu muutamassa päivässä niin se on sitte pieneläinklinikalle röntgeniin ja verikokeisiin. Nyt sitten ruiskulla annetaan vettä ja kissojen maitoa.

Mutta myös jotain tosi iloista on tapahtunu! Tuo 9 vuotias herra on VIHDOINKIN alkanut syömään raksuja Tonnikalaa käy enää vaan välillä vähän närppimässä. Painoa on tullu jo paljon lisää (oli tänne helmikuussa tullessaan huonossa kunnossa) eikä enää nuole ihoaan verille. Herra on alkanut leikkimään todella paljon ja on muutenkin tosi virkeä

Hiirihuoneesta on tullut Pandoran pieni huvipuisto. Se tulee tänne aina ihmettelemään hajuja ja elukoita. Kanin kanssa nenät vastakkain jne Sainpahan kuvan räpättyä kun tehdään tuttavuutta hiirien kanssa.

Pikkusiskoni kissa Sini omaa omalaatuiset nukkuma-asennot

http://i181.photobucket.com/albums/x120/bokkootto/lapinreissujaelikoita028.jpg

Oon ihan ihmeissäni kun nyt kun meille tuli toi paimenpentu niin Sussu hyväksyi sen samantien! AINA ennen se on vähintään kaksi viikkoa mököttänyt piilossa jossain saunassa ja toivottanut uudet tulokkaat sinne missä pippuri kasvaa. Tätä uutta ei oo vihannut eikä pelännyt ollenkaan.
Meillä oli just viime kuussa pari viikkoa kaverin chihut hoidossa, niin niiden kans se ei ehtinyt edes alkaa tulemaan juttuun. Joteski oisin sitten kuvitellut, että tämmönenkin riiviö olisi saanut melko kylmän vastaanoton. Mutta kiva näin. Tosin pennullakin on heti alusta ollut hyvin terve suhtautuminen kissaan, että sekin varmasti auttoi asiaa.

^^ Ihanat noi mustat täplät anturoissa

Nyt näyttäis vähän siltä, että tuo 2v herra menee piikille, ellei tapahdu ihmettä

^ Voi ei, eikö siitä mitään selvinnyt mikä sitä vaivaisi? :< On kyllä varmaan kisulla ikävät oltavat jos ei kerran syö taikka juo, mutta toivottavasti nyt jotain selviäisi ;/

^maksassa on vika. Viikonlopun yli vielä katsellaan, mutta pieneläinklinikalla ei paljoa toivoa annettu. Ihmeparantumista odotellessa..

Mä joudun nyt kyllä melko raskain mielin antamaan tuon meidän nuoremman kollin pois. Tai siis se muuttaa vaan mun äidin luokse, että voin sen sitten ottaa takaisin kun lapset on isompia. Mutta tällä hetkellä oikein muuta ratkaisua ei ole kuin antaa se pois. Täytyy vaan ensin pallit poistaa, mutta sen jälkeen herra saa lähteä. Olen vähän hämilläni, kun en ikinä uskonut että tuosta pitäisi luopua..

Tuohan on siis aina ollut oikea enkeli Jiminkin kanssa. Se on kestänyt Jimin halaamiset, kuolapusut jne aina ihan mukisematta. Jos Jimi on halannut liian kovasti tms niin on vaan poistunut paikalta. Ja aina tuo menee itse kiehnäämään Jimin luokse, pyörii ja kehrää sen ympärillä ja oikeen hakee huomiota. Mutta ilmeisesti sillä sitten jollakin tasolla mitta täyttyi tänään. Jimi leikki kaikessa rauhassa lattialla, tuo kissa sitten meni siihen viereen taas kiehnäämään ja änkeemään ittensä suunnilleen väkisin syliin. Jimi sanoi ensin sille että "pois siitä" ja tönäisi kissaa, mutta tämä vaan puski takaisin Jimin syliin. Sitten Jimi alkoi sitä tapansa mukaan paijata ja halata, eikä edes mitenkään kovakouraisesti, niin kissa yhtäkki sähähti ja raapaisi. Nyt on pojalla tosi "komeat" arvet kasvoissa. Ei Jimi kyllä edes itkenyt ja aika pintanaarmujahan nuo on, mutta on sen verran hurjan näköiset että ei kyllä huvita lähteä tuota arpinaamaa ihan pariin päivään esittelemään ihmisten ilmoille. Ja onhan tuo kissa ennenkin Jimiä joskus sormille näpäyttänyt tms kun Jimi on ollut turhan raisu, mutta nyt tosiaan kasvoihin ja liippaa vähän liian läheltä silmiä. Eli kyllä tuo nyt lähtee siks aikaa että lapset on isompia.

En vaan olis ikinä Pedosta uskonut. Ja nytkin se meni itse sitä huomiota hakemaan, kiehnäs ja pyöri siinä vaikka Jimi ensin yritti ajaa poiskin sen siitä. Pöpön suhteen mä oon enemmän huolissani ollut, että jos se nappasis poikaa, mutta toisaalta - se ei tykkää lapsista suuremmin, niin se ei edes kiehnää niin ettei poika edes ikinä sitä pääsee lääppimään. Pöpö pysyttelee sellasissa paikoissa mihin poika ei yletä ja vaihtaa paikkaa jos poika tulee liian lähelle.

Ikinähän ei tietysti saisi jättää lasta ja eläintä valvomatta keskenään, mutta hieman mahdotonta pitää ne erillään toisistaan kun kissa oikein väkisin änkee pojan luo. Ja nyt vielä kun toinen lapsi tulossa niin ei mulla riitä energia siihen että kävelen koko ajan Pedon perässä ja pidän huolta että se pysyy kaukana Jimistä.

^ En tiedä, miten hyvin kissat loppujen lopuksi oppii noudattamaan kieltoja/käskyjä, mutta entä jos yrittäisit opettaa sille, että lapset on "ei"? Suihkepullolla vettä nassulle, jos kissa menee kiehnäämään lähelle lasta?

^No tuo varmasti toimisikin meillä sekä Pöpön että Jukun kohdalla, mutta ei Pedon. Sitä aikoinaan opetettiin tavoille (mm. ettei saa olla ruokapöydällä jne) suihkepullolla ja aivan tuloksetta. Tuo vaan pällistelee vaikka sen olisi suihkuttanut läpimäräksi. Ja muutenkin tuo kissa on omalla tavallaan TYHMÄ. Muut tuntee nimensä, tulevat kun kutsuu, ymmärtävät mitä tarkoittaa EI ja jos haluan ne jostain huoneesta pois ja käsken että POIS niin menevät. Mutta Peto ei ole ikinä oppinut ymmärtämään mitään, sen katsekin on niin tyhmän tyhjä, että sillä on oikeasti varmasti aivojen tilalla tyhjää..

Nyt on oikeasti sellanen fiilis, että kohta räjähtää. Tuttavani sai kissan tuossa kuukausi sitten. Kissalla oli ikää 5,5 viikkoa. Oli luovutettu alle 5 viikon iässä ja palautettu "kasvattajalle" samantien takaisin murtuneen jalan takia. Tuttavani sitten otti kissan itelleen ja hoiti jalan kuntoon. Nyt herralla ikää se kohta 10vk. Kissa siis luovutettiin noin aikaisin muuton vuoksi (järjetöntä puuhaa taas). No neitipäs päätti, että hankkii samantien kissalleen kaverin. Sanoin, että kannattaa kattella ensin että miten lähtee edes tuon yhden kanssa menemään. Varmistin myös, että luovutetaanhan se tuleva kissa vasta 12vk ikäisenä. "joo tottakai". No kissa tuli hänelle eilen ja facebookissa syntymäaika. Kissalla ikää 7,5 viikkoa. Tuo on oikeasti niin välinpitämätöntä ja typerää käytöstä, ettei mitään rajaa! Mutta ei kun on pakko saada pieni söpö karvapallo tui tui tui Tuo on ongelmien kerjäämistä. Mitä jos molemmille kissoille tulee käytöshäiriöitä. Mitenköhän meinasi hoitaa asian. Kissa parat.

^ Toi on kyllä tosi ärsyttävää. Mua alkaa aina säälittää ne kissat jos näkee esim. kuvan uudessa kodissa ja pentu on selkeästi ali-ikäinen tai muuten kuulee tollasta juttua. Kai se on niin vaikeeta odottaa sitä 12 viikkoa, kun eihän ne pennut ole enää sitten niin pikkusia. Tossa tapauksessa ainoo hyvä puoli on se että nyt ne pennut voi ottaa toisiltaan oppia että mikä sattuu yms. mut silti tyhmää et kaksi pikkuista on emoiltaan liian aikaisin otettu.

Muoks. Yksi tekijä tuossa luovutusiän sisäistämisessä voi olla se, että koirillahan on aika pieni se luovutusikä, 7 viikkoa. Ja koska koiriahan tunnetusti arvostetaan enemmän kuin kissoja, niin kai jotkut ihmiset sitten vertaavat sitä luovutusikääkin tuohon koirien ikään. Huoh..

^Mutta miten ne voi toisistaan ottaa oppia, jos kumpikaan ei osaa mitään? Minun mielestä tuo touhu menee oikeasti eläinrääkkäyksen puolelle :/ Kuka oikeasti ostaa kissan "kasvattajalta", joka luovuttaa pennun alle 5vk iässä?

Toivottavasti ne kissat osaa ylipäänsä syödä tai pestä itsensä yms. normaaliin elämään tarvittavia taitoja. Voihan niistä melko "jälkeenjääneitä" tulla, kun eivät ole saaneet oppia juuri mistään ennen uuteen kotiin saapumista. Käytöshäiriöitä edessä ja kissat kiertoon...

Minulle tuli sijoitukseen koiranpentu ja kun minun halukkuutta ko. koiran ottamiseen mietittiin, tuli mieleen, että voivoi kun koira on jo 13-viikkoinen minulle tullessaan, että eihän se ole enää pieni ja söpö pentu (se aika jonka ehdottomasti tahdon aina koiran kanssa kokea). Mutta sitten koira tuli minulle, totesin että voi hittolainen, sehän on vielä ihan vauuuva ja pieni söpö pallero eikä ole yhtään paha, vaikka se ei vielä 7-viikkoisena minulle tullutkaan. Miten se on sitten niin vaikea kissojen suhteen odottaa, en tiedä... Ei ne nyt niin isoiksi kasva etteivätkö olisi 12-viikkoisena vielä söpöjä, hassuja pentuja.